Mikä on kirjasto?

Opintojen aikana keskusteltiin usein kysymyksestä mikä kirjasto on? Mikä se on tänään? Mikä tulevaisuudessa? Onko kirjasto vain kirjojen lainausta varten? Vai sopiiko kirjastoon lainnattavaksi myös urheiluvälineeet? Minulle nämä kaikki kysymykset ovat vielä avoinna. Kirjastosta lainataan kirjoja, mutta mielestäni sieltä voi hyvin lainata kaikkea muutakin energiamittareista kävelysauvoihin ja sähköisiin kirjoihin. Eikä kirjasto ole minulle vain kirjojen lainaamista varten, siellä voi hyvin olla monenlaista muutakin toimintaa. Itse olen käynnyt kirjastossa mm. kuuntelemassa joulukonsertin. Nykyään tiedänkin jo paljon paremmin mitä kaikkea paikalliskirjasto tarjoaa (kiitos facebook!), ja mielelläni osallistun kirjaston tapahtumiin.

Jokin aika takaperin HS uutisoi Sellon kirjaston olevan pääkaupunkiseudun suosituin. Jutussa suosion salaksi on paljastettu laajat aukioloajat. Myös nuoriso on löytänyt tiensä tähän kirjastoon, koska se on auki myös iltaisin. Kirjastonjohtajan mukaan kirjaston tulisi olla kaikille avoin kulttuuritila. Kuitenkin jos kurkkaa juttuun liittyvään keskusteluun, on siellä aika paljon nurinaa tuosta avoin kulttuuritila ajatuksesta. Harmi, sillä mielestäni ko. kirjasto on onnistunut hienosti tehtävässään! Kirjasto on muutakin kuin kirjat ja tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää että nuoriso löytää tiensä kirjastoon.

Kantoliinaviikko

Jo pitkään olen miettinyt tänne jostakin vähän henkilökohtaisemmasta asiasta kirjottamisesta. Nyt sopiva tilaisuus tuli, parasta aikaa vietetään kantoliinaviikkoa. Meillä kantoliinaa on käytetty enemmän ja vähemmän alusta asti. Aluksi homma oli tuskaisen vaikeaa ja kun muutenkin jatkuvasti pelkäsi hajottavansa lapsukaisen, niin arvata saattaa millaisia tuntemuksia se liinan käyttö aiheutti. Mutta loppujen lopuksi olemme päätyneet käyttämään liinaa ja myös kantoreppua aktivisesti. Eikä nämä meillä ole vain äidin hömpötyksiä, vaan myös mies kantaa (tosin vain repulla) ihan tyytyväisenä ja oma-aloitteisesti. Lapsukaista kannetaan päivittäin johonkin ja vauva viihtyy kantaen paljon paremmin kuin rattaissa. Parasta syksyssä onkin ollut koko perheen voimin tehdyt kävelyt läheiseen metsään ja sieniretket.

Huomasin juuri ettei minulla ole yhtään kuvaa liinailusta, joten tässä yksi reppuilusta


Aurinkoista ja reipasta syksyä kaikille!

Pian työtön?

Aloittaessani kirjastoalan opinnot tiesin kyllä että töiden löytyminen voisi olla jokseenkin haastavaa. Talousanomat julkaisi syyskuun alussa jutun 12 ammattia - näissä työt loppuvat kokonaan. Jutussa kirjastovirkailija ja informaatikko ovat sijalla 3. En arvannut että työnetsiminen tulisi olemaan ihan näin haastavaa.

Jutun mukaan kirjastovirkailijat ja informaatikot katoavat paperisten kirjojen katoamisen myötä; kaikki tarvittava on saatavilla sähköisesti. Myöskin tiedonhaku voidaan suorittaa netin hakukoneilla ja kaikki tieto löydetään ihan itse (ilman informaatikon apua). Itse uskallan hieman epäillä tätä. Kirjojen katoamista on ennustettu jo kauan, mutta vieläkin perinteinen kirja myy. En usko että perinteinen kirja katoaa mihinkään nyt, eikä myöskään tulevaisuudessa. Kirjan rinnalla erilaiset sähköiset tietolähteet (niin kirjat, tietokannat kuin verkkosivutkin) kehittyvät ja täydentävät toisiaan. Myöskään tiedon hakeminen täysin itsenäisesti ei tule toteutumaan lähivuosien (vuosikymmenien!) aikana; tiedonhaku ei ole niin helppoa! Itse asiassa epäilen, että tiedonhakuun tullaan tarvitsemaan entistä enemmän informaatikkojen ja muiden alan ammattilaisten apua, ohjausta ja koulutusta. Toki kirjastossa työskentelevien työtehtävät tulevat tulevaisuudessa muuttumaan, mutta minkäpä ammattiryhmän eivät muuttuisi?

paperia vai bittejä?

Katselin tänään Kuningaskuluttajaa ja siellähän oli aiheena E-kirjojen lukulaitteet. Meillähän oli jo mahdollisuus yhdessä lähiopetustapahtumassa kokeilla sellaista. Omat odotukset kyseinen laite ylitti; se oli paljon parempi kuin mitä odotin, jopa kirjamainen. Nyt tämän syksyn aikana on myös paikalliseen kirjakauppaan ilmestynyt myyntiin sähköisten kirjojen lukulaitteita. Melkoisen suolaiseen hintaan.. En oikein itse usko että olen ihan pian kyseistä laitetta ostamassa (nyt en enään uskalla sanoa ”ei ikinä”, vaikka mieli ehkä tekisi). Itse pidän enemmän paperisesta kirjasta, vaikka täytyy kyllä myöntää että lukulaite voittaa mennen tullen tietokoneen näytöltä lukemisen. Myös ajatus siitä että tuohon pieneen läpyskään mahtuu jopa satoja kirjoja kiehtoo, toisaalta myös kauhistuttaa: jos kadotan lukulaitteen, kadotan myös kaikki kirjani? Pidän myös siitä että kirjat ovat fyysisesti kirjahyllyssäni ja voin käydä niitä selailemassa ja katselemassa koska vain. Pidän painetun kirjan tuoksusta ja ostan joskus kirjoja ihan puhtaasti ulkonäön perusteellakin. Itse e-kirjoja ei suomeksi vielä suuria määriä ole, mutta englanniksi niitäkin on saatavilla jo mukavasti. Myös se millaiseen formaattiin e-kirjat lukulaitteineen ja lukuohjelmineen tulevaisuudessa asettuvat, on vielä arvailujen varassa. Minulle henkilökohtaisesti oli yllätys, että kyseessä on näin monimutkainen asia (kerto varmaankin enemmän siitä kuinka paljon olen asiaa miettinyt, kun asian monimutkaisuudesta). E-kirjat lukulaitteineen tulevatkin tulevaisuudessa (ja jo nyt!) olemaan mielenkiintoinen haaste kirjastoille. Jotkut kirjastothan jo lainaavat lukulaitteita (esim. Espoon kirjasto). Tosin ilmeisesti kirjastoilla ei ole oikeuksia varsinaisten e-kirjojen lainaamiseen (lähde: http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/12/kirjastoilla_ei_ole_oikeuksia_e-kirjojen_lainaamiseen_2186537.html), tosin muissa Pohjoismaissa e-kirjojen lainaus onnistuu kyseisen jutun mukaan jo ongelmitta. Joten miksipä se ei olisi tulevaisuudessa mahdollista myös Suomessa? Itse en usko että e-kirjat lukulaitteineen tulevat koskaan korvaamaan perinteistä kirjaa, mutta voivat olla ihan hyvä vaihtoehto perinteisen kirjan rinnalla. Itse voisin kuvitella käyttäväni lukulaitetta työkäytössä ja kenties matkustaessa. Kaikkia kirjojani en kuitenkaan olisi valmis vaihtamaan bitteihin, en edes vaikke ne olisivat merkittävästi edullisempia...

Venäjä ja sosiaalinen media

Taannoin ollessani työmatkalla Pietarissa törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, joka käsitteli sosiaalista mediaa ja työnhakua Venäjällä. Jo silloin ajattelin, että tästä aiheesta kirjoitan blogiin. No aikaa on jo kerennyt kulua yli kuukausi, mutta vanhan sanonan mukaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mielestäni aihe on hyvin mielenkiintoinen, koska perinteinen (suomalaisten?) mielikuva venäläisistä ei ehkä sovi oikein tähän kuvaan. Muutenkin itseäni kovasti kiehtoo erot suomalaisten ja venäläisten välillä, myös mielikuvat toisistamme.

Tässä osuudessa käytetyt luvut perustuvat The St.Petersburgissa 26. lokakuuta 2010 julkaistuun artikkeliin ”Headhunters Turn to Networking sites” (kirjoittaja Olga Kalashnikova). Sosiaalinen verkostoituminen on suositumpaa Venäjällä, kuin mitä se on meillä kotoisessa Suomessa. Venäläiset viettävät keskimäärin 9,8 tuntia kuukaudessa erilaisilla sosiaalisen verkostoitumisen sivuilla, se on yli kaksinkertainen määrä verrattuna maailman keskiarvoon, joka on 4,5h. (Suomessa vastaava luku on/oli 5h) Venäjällä suosituin sosiaalisen verkoistoitumisen sivusto on VKontakte, lähes 28 miljoonaa kävijää. Meillä tutumpi facebook on vasta sijalla viisi, omaten vain 4,5 miljoonaa kävijää Venäjällä. Vkontakte on samanlainen sivusto, kuin facebook, pääasiallisesti käytössä Venäjällä. Oman kokemuksen mukaan sanoisin myös Facebookin suosion olevan melkoisessa kasvussa itäisessä naapurissa (tämä perustuu tosiaan vain omiin kontakteihin, ei tilastoihin). Mutta mihin venäläiset käyttävät sosiaalisen verkostoitumisen sivuja? Tietysti samoihin asioihin kuin me suomalaisetkin; sosiaaliseen kanssakäymiseen. Mutta yllättäen sosiaalisen verkostoitumisen sivustot näyttävät olevan hyvin aktiivisessa käytössä työn etsinnässä, myös työntekijöiden etsinnässä. Antal Russian asiantuntijoiden mukaan 10-30 % työntekijöistä (riippuen alasta) löydetään erilaisten sosiaalisten verkostojen sivujen kautta. Aikamoinen luku! Mutta artikkelin mukaan sosiaalisen verkoston sivustojen kautta saadaan aikaan vain ensimmäinen yhteydenotto, eli ei riitä että on sosiaalisessa verkostossa mukana. Artikkelissa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan on tärkeää antaa itsestään riittävästi tietoa (ammatillista tietoa!) ja pitää huoli ettei tiedot eri sivustoilla ole ristiriitaisia. Erityisesti sosiaalista mediaa hyödynnetään etsittäessä jonkin suppean alan erityisosaajaa. Suosituimpia sivustoja työntekijöiden etsimiseen Venäjällä ovat LinkedIn, Professionali.ru, Webby.ru ja Pro2.ru. LinkedIn on käsittääkseni käytössä yleisesti myös Suomessa.

Itse en ole milläkään sivustolla mukana, jonka tavoitteena on ammatillinen verkostoituminen. Olisikin mukava kuulla teidän kokemuksia näistä sivustoista! Onko joku saanut töitä tällaisen sivuston kautta? Tai kokenut nämä sivustot hyödyllisiksi muuten? Ja sopiiko teidän mielikuviin tilastotiedot venäläisten sosiaalisen median käytöstä?

Hiljaiseloa

Aika kuluu nykyään niin kovin nopeasti, mutta ajattelin ilmoittaa myös tänne että hengissä ollaan ja en ole vielä lopettamassa tätä :) Muutamasta hyvästä aiheesta on jo tekstit valmisteilla. Alunperin olin vähän epäileväinen koko tehtävää kohtaan, mutta nyt kun olen tässä alkuun pääsyt, niin täytyy sanoa, että tämähän on kivaa! On mukava kun käytte kommentoimassa blogia, se innostaa ja kommenteista saa aina uutta pohdittavaa, joten kiitoksia kommenteista!

Sosiaalinen media, mitä se on?

Nykyään lähes päivittäin törmää sanapariin ”sosiaalinen media” erilaisissa yhteyksissä. Tietysti opintojeni myötä törmään siihen erityisesti yhdistettynä kirjastoon. Nyt tämän blogin pidon myötä aloin pohtimaan tarkemmin sen merkitystä.
Mitä kummaa se tarkoittaa?
Mitä se pitää sisällään?
Onko tämä vain yksi uusi muotisana, jonka sisältöä ei välttämättä monikaan ymmärrä?
Aikani asiasta tietoja etsittyä päädyin edu.fi –sivustolle, josta löytyy osuus ”Mikä ihmeen sosiaalinen media?” (linkki: http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/mika_ihmeen_sosiaalinen_media ) Sivustolta löytyi minulle paljon hyödyllistä ja selventävää materiaalia. Siellä sosiaalinen media on määritelty seuraavasti: ”sosiaalinen media ei ole pelkkää tekniikkaa….. Se on teknisessä ympäristössä tapahtuvaa yhteistoimintaa”. Tähän ajatukseen haluaisinkin tarttua. Sosiaalinen media ei ole vain sitä että joku tuottaa sisältöä nettiin, vaan se edellyttää myös osallistumista vastapuolelta. Kirjastolle varmasti melkoinen haaste; miten saada asiakkaat osallistumaan?

Minusta on mukava käydä kirjastossa ja katsella mitä siellä on tarjolla, mahdollisesti jopa lainata jotakin, tai jos ei lainata, niin selailla muutama mielenkiintoinen lehti läpi. On myös mukavaa että voin nykyisin helposti nähdä facebookista, jos kirjastossa on jotakin mielenkiintoista tapahtumaa lähiaikoina. Mutta hyvin harvoin, asiakkaana, haluan kertoa mielipidettäni, ajatuksiani tai toiveitani kirjastoon. Olen siis hyvin passiivinen kirjaston käyttäjä. En oikein usko eroavani suuresti muista käyttäjistä. Miten nykykirjasto voi hyötykäyttää sosiaalista mediaa, jos asiakkaat ovat kaltaisiani osallistumattomia lurkkijoita? Ja onko kirjaston asiakkaat niin passiivisia kuin ajattelen?