paperia vai bittejä?

Katselin tänään Kuningaskuluttajaa ja siellähän oli aiheena E-kirjojen lukulaitteet. Meillähän oli jo mahdollisuus yhdessä lähiopetustapahtumassa kokeilla sellaista. Omat odotukset kyseinen laite ylitti; se oli paljon parempi kuin mitä odotin, jopa kirjamainen. Nyt tämän syksyn aikana on myös paikalliseen kirjakauppaan ilmestynyt myyntiin sähköisten kirjojen lukulaitteita. Melkoisen suolaiseen hintaan.. En oikein itse usko että olen ihan pian kyseistä laitetta ostamassa (nyt en enään uskalla sanoa ”ei ikinä”, vaikka mieli ehkä tekisi). Itse pidän enemmän paperisesta kirjasta, vaikka täytyy kyllä myöntää että lukulaite voittaa mennen tullen tietokoneen näytöltä lukemisen. Myös ajatus siitä että tuohon pieneen läpyskään mahtuu jopa satoja kirjoja kiehtoo, toisaalta myös kauhistuttaa: jos kadotan lukulaitteen, kadotan myös kaikki kirjani? Pidän myös siitä että kirjat ovat fyysisesti kirjahyllyssäni ja voin käydä niitä selailemassa ja katselemassa koska vain. Pidän painetun kirjan tuoksusta ja ostan joskus kirjoja ihan puhtaasti ulkonäön perusteellakin. Itse e-kirjoja ei suomeksi vielä suuria määriä ole, mutta englanniksi niitäkin on saatavilla jo mukavasti. Myös se millaiseen formaattiin e-kirjat lukulaitteineen ja lukuohjelmineen tulevaisuudessa asettuvat, on vielä arvailujen varassa. Minulle henkilökohtaisesti oli yllätys, että kyseessä on näin monimutkainen asia (kerto varmaankin enemmän siitä kuinka paljon olen asiaa miettinyt, kun asian monimutkaisuudesta). E-kirjat lukulaitteineen tulevatkin tulevaisuudessa (ja jo nyt!) olemaan mielenkiintoinen haaste kirjastoille. Jotkut kirjastothan jo lainaavat lukulaitteita (esim. Espoon kirjasto). Tosin ilmeisesti kirjastoilla ei ole oikeuksia varsinaisten e-kirjojen lainaamiseen (lähde: http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/12/kirjastoilla_ei_ole_oikeuksia_e-kirjojen_lainaamiseen_2186537.html), tosin muissa Pohjoismaissa e-kirjojen lainaus onnistuu kyseisen jutun mukaan jo ongelmitta. Joten miksipä se ei olisi tulevaisuudessa mahdollista myös Suomessa? Itse en usko että e-kirjat lukulaitteineen tulevat koskaan korvaamaan perinteistä kirjaa, mutta voivat olla ihan hyvä vaihtoehto perinteisen kirjan rinnalla. Itse voisin kuvitella käyttäväni lukulaitetta työkäytössä ja kenties matkustaessa. Kaikkia kirjojani en kuitenkaan olisi valmis vaihtamaan bitteihin, en edes vaikke ne olisivat merkittävästi edullisempia...

Venäjä ja sosiaalinen media

Taannoin ollessani työmatkalla Pietarissa törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, joka käsitteli sosiaalista mediaa ja työnhakua Venäjällä. Jo silloin ajattelin, että tästä aiheesta kirjoitan blogiin. No aikaa on jo kerennyt kulua yli kuukausi, mutta vanhan sanonan mukaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mielestäni aihe on hyvin mielenkiintoinen, koska perinteinen (suomalaisten?) mielikuva venäläisistä ei ehkä sovi oikein tähän kuvaan. Muutenkin itseäni kovasti kiehtoo erot suomalaisten ja venäläisten välillä, myös mielikuvat toisistamme.

Tässä osuudessa käytetyt luvut perustuvat The St.Petersburgissa 26. lokakuuta 2010 julkaistuun artikkeliin ”Headhunters Turn to Networking sites” (kirjoittaja Olga Kalashnikova). Sosiaalinen verkostoituminen on suositumpaa Venäjällä, kuin mitä se on meillä kotoisessa Suomessa. Venäläiset viettävät keskimäärin 9,8 tuntia kuukaudessa erilaisilla sosiaalisen verkostoitumisen sivuilla, se on yli kaksinkertainen määrä verrattuna maailman keskiarvoon, joka on 4,5h. (Suomessa vastaava luku on/oli 5h) Venäjällä suosituin sosiaalisen verkoistoitumisen sivusto on VKontakte, lähes 28 miljoonaa kävijää. Meillä tutumpi facebook on vasta sijalla viisi, omaten vain 4,5 miljoonaa kävijää Venäjällä. Vkontakte on samanlainen sivusto, kuin facebook, pääasiallisesti käytössä Venäjällä. Oman kokemuksen mukaan sanoisin myös Facebookin suosion olevan melkoisessa kasvussa itäisessä naapurissa (tämä perustuu tosiaan vain omiin kontakteihin, ei tilastoihin). Mutta mihin venäläiset käyttävät sosiaalisen verkostoitumisen sivuja? Tietysti samoihin asioihin kuin me suomalaisetkin; sosiaaliseen kanssakäymiseen. Mutta yllättäen sosiaalisen verkostoitumisen sivustot näyttävät olevan hyvin aktiivisessa käytössä työn etsinnässä, myös työntekijöiden etsinnässä. Antal Russian asiantuntijoiden mukaan 10-30 % työntekijöistä (riippuen alasta) löydetään erilaisten sosiaalisten verkostojen sivujen kautta. Aikamoinen luku! Mutta artikkelin mukaan sosiaalisen verkoston sivustojen kautta saadaan aikaan vain ensimmäinen yhteydenotto, eli ei riitä että on sosiaalisessa verkostossa mukana. Artikkelissa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan on tärkeää antaa itsestään riittävästi tietoa (ammatillista tietoa!) ja pitää huoli ettei tiedot eri sivustoilla ole ristiriitaisia. Erityisesti sosiaalista mediaa hyödynnetään etsittäessä jonkin suppean alan erityisosaajaa. Suosituimpia sivustoja työntekijöiden etsimiseen Venäjällä ovat LinkedIn, Professionali.ru, Webby.ru ja Pro2.ru. LinkedIn on käsittääkseni käytössä yleisesti myös Suomessa.

Itse en ole milläkään sivustolla mukana, jonka tavoitteena on ammatillinen verkostoituminen. Olisikin mukava kuulla teidän kokemuksia näistä sivustoista! Onko joku saanut töitä tällaisen sivuston kautta? Tai kokenut nämä sivustot hyödyllisiksi muuten? Ja sopiiko teidän mielikuviin tilastotiedot venäläisten sosiaalisen median käytöstä?